Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Minä olen Hugo. Olen koira, sekarotuinen. Synnyin roskapönttöjen takana. Minulle syntyi sisko ja veli. Äitini oli jo silloin heikkona ja pian hän kuoli. Olemme kuukauden ikäisiä. Emme olleet koskaan nähneet maailmaa roskiksien takana. Siskoni katsoi ulos ja innostui hän hyppäsi heti esiin. Joku nainen sanoi jotain tällaista: Ääk! Mikä rakki! Sitten hän huitaisi siskoni todella kovaa laukullaan vasten seinää. Juoksin veljeni kanssa siskomme luo. Hän hengitti raskaasti ja hitaasti. Hetken päästä hän ei enää hengittänyt. Itkin vasten hänen kuollutta ruumista.

Kuukauden ja 2 vk iässä minä ja veljeni lähdimme kaupungin ulko puolelle. Näimme paljon niittyjä ja vähän taloja. Ajattelimme jäädä sinne. Myöhemmin ajatellen se ei ollut hyvä idea. Emme löytäneet ruokaa ja eräänä päivänä kun heräsin huomasin että veljeni nukkui. Mutta ei herännyt. Odotin tunteja. Lopulta oli luovuttava toivosta. Raahasin veljeni ruumin piiloon ja hautasin.

Kun olin istunut hetkisen joku käsi tarttui minua niskasta. Suljin silmäni ja toivoin kaiken olevan nopeaa ja kivutonta. Avasin silmäni sillä kukaan ei tehnyt minulle mitään. Näin kiltin näköisen miehen joka oli vieressäni. Istuin liikkuvan pömpelin sisällä ja edessäni oli lihan pala. Haukkasin sen ja mies rapsutti minua. Sitten sain jopa vettä!

Pian pömpeli pysähtyi ja mies otti minut syliinsä. minua hiukan jännitti sillä en tiennyt mitä pitäisi odottaa... Kun mies avasi oven näin pikku tytön joka otti minut syliinsä. Olin onnellinen sen hetken.

Kuitenkin, eräänä päivänä tyttö otti minut syliin ja puristi kovaa. Purin tyttöä pikkuisen. Tyttö alkoi itkeä ja emäntä tuli sinne. Hän heitti minut ulos ja minua sattui todella kovaa. Heillä oli toinenkin koira. Rottweiler. Se hyökkäsi kimppuuni ja puri. Onneksi se oli ketjussa ja pääsin pakoon metsään.

Nilkutin metsässä yksin ilman ruokaa. Minuun koski hirveästi. Minun oli pakko käydä makuulle. Kipu ei hellittänyt. Suljin silmäni. Mutten enää aukaissut niitä. en voinut enää liikkua. Sitten hengitykseni lakkasi. Säikähdin mutta en voinut ajatella muuta kuin kipua. Kipua joka alkoi hellittää. Ja pian minusta ei ollut jäljellä muuta kuin ruumis.

 

Lean tarina

*En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa missä on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin haluisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme. Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaan. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!" "Minä tahdon tuollaisen!", mutta emme pääse koskaan lähtemään kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä hiljaa lähti hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut että hän oli ollut sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin. Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella halusivat minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuvat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta! He ovat helliä ja rakastavat minua! Hellä varoen he opettavat minut erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään minä kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni, pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kavattajajista" ja siitä että vanhempiani ei oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä perheeni niin surullisena! He silti rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä! Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minuun sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni vahva pentu, mikä minun kuuluisi olla mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on varmaan aika..." Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kunpa tämä kipu menisi pois! Kunpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta. Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enää. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienellä hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni vielä monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin ei vaan ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän että tulee kulumaan monta vuotta kunnes nään rakkaan perheeni uudelleen.*

Ajatelkaa kaikkia ihania eläimiä, jota teillä on. Miettikää, jos juuri teidän eläimenne olisi otettu eläinkokeisiin testattaviksi.
Nimittäin joka vuosi n. 4 000 eläintä kuolee tuskallisesti eläinkokeissa. Ja turkistarhauksessa saman verran.
Tieteen ja kehityksen nimissä eläimiä muun muassa tapetaan sähköiskuilla, silvotaan kirurgisesti, altistetaan säteilylle, poltetaan, haavoitetaan, altistetaan hermokaasuille, myrkytetään kuoliaaksi erilaisilla tuotteilla, altistetaan psykologiselle stressille ja pelolle. Niiltä voidaan evätä ruoka, lepo ja vesi ja niihin voidaan tartuttaa tappavia tauteja. Eläinkokeet aiheuttavat eläimille fyysisen kivun ja tuskan lisäksi myös stressiä ja pelkotiloja.
By Candy
Auttakaa levittämään tätä ja yritetään saada maailmasta parempi paikka, niin meidän kuin eläimienkin kannalta! Levittäkää tätä sivuillenne ja vieraskirjoihin, koitetaan antaa eläimille parempi elämä.
Lue lisää
oikeuttaelaimille.net
Eläimellisin terveisin,
Me eläinkokeita vastustavat.
©2017 Monitoimitalli Storm Wind - suntuubi.com